Väinö Gullstèn/Paasilinna  I  Maija Niva-Paasilinna  I
Pasi Paasilinna  I  Salme Paasilinna-Seppälä  I
Erno Paasilinna I  Reino Paasilinna  I  Arto Paasilinna  I
Sirpa Paasilinna-Schlagenwarth  I  Mauri Paasilinna

Gullstén-Paasilinna -suvun kantaisä Pehr Gullstén < Pehr Jacobsson Kuckoin 'Pekka Jaakonpoika Kukkonen' (1770-1825) syntyi Muhoksella.

Pehr Gullstén (25.3.1770-1.9.1825) syntyi Muhoksen emäpitäjässä (synnyinpaikka sijaitsisi nykyään Utajärvellä Ahmaksen Kukkolassa). Pehr Jacobsson Kuckoin 'Pekka Jaakonpoika Kukkosen',  myöhemmin Pehr Jacobsson Gullsténin, isä oli Jacob Holappa (1732-1807), joka muutettuaan Puolangalta Ahmaksen Kukkolan isännäksi otti sukunimekseen ajan tavan mukaan talon nimen eli Kukkosen (Holappa-suvun tietokanta 2003).

Jaakko Kukkonen avioitui Ahmaksen vanhimpaan sukuun kuuluvan Marketta Räisäsen kanssa.  Syntynyt jälkipolvi on ollut lahjakasta, mm. ( 1 ) kaksi Gullstén-sukuhaaraa: * Henrik Jacobsson Gullstén, Piippolan lukkari, josta alkoi Piippolan Gullstén-sukuhaara,  * Pehr Jacbsson Gullstén, Rovaniemen lukkari, kalevalaisen muinaisrunouden taitaja, jonka poika Jacob ´Jaakko´ Gullstén ja tämän poika Pehr ´Pekka´ Gullstén, jonka poika Johan ´Juho´ Gullstén oli Väinö Paasilinnan isä;  ( 2 ) Paasilinnan kirjailijaveljessarja: Erno, Reino, Arto ja Mauri; näyttelijä Salme Paasilinna, kuvataiteilija Sirpa Paasilinna-Schlagenwarth sekä europarlamentaarikko Reino Paasilinna.

Pehr 'Pekka' Gullstén toimi Rovaniemellä  lukkarina (1800-1825) sekä samalla myös lukkarikoulun opettajana. Pekka Gullstén kuunteli nuoruusvuosinaan Ahmaksen runonlaulajia ja kirjoitti muistiin Väinämöis-runoja ja loitsuja. Tieto vanhoja muinaisrunoja laulavasta Rovaniemen lukkarista kulkeutui Etelä-Suomeen, ja niin Pekka Gullstén on laulanut mm. Sakari Topelius vanhemmalle Nyky-Kalevalan 8. runon perustekstin "Ilman immen kosinta". Vuonna 1819 Pekka Gullstén lauloi Reinhold von Beckerille, Turun yliopiston kielentutkijalle ja runonkerääjälle, 152-säkeistöisen Väinämöis-runosarjan.  Pehr 'Pekka' Gullsténin tekemän kulttuurityön muistoksi paljastettiin 200 vuotta Pehr Gullsténin syntymän jälkeen vuonna 1979 Nina Sailon suunnittelema muistolaatta Rovaniemen Lappia-talossa sijaitsevaan Lapin maakuntakirjaston aulaan.

Pehr Gullstènin poika ja pojanpoika olivat myös lukkareita. Pojanpojan henkilökohtaisen ongelman takia pojanpojanpoika - Juho Gullstèn - joutui vaikeuksiin, mutta naituaan kittiläläisen Amanda Mokon, rikkaan Pasma-Ruokojärvi-Mokko -suvun tyttären, hän hankki itselleen nykyisen  Kolarin  Ruokojärveltä maatilan, minkä sittemmin talokaupoilla, säästäväisyydellä  ja kaupankäynnillä  kasvatti seutukunnan suurimmaksi tilaksi.

Väinö Gullstén oli seitsemäs 12-lapsisen Gullstén-perheen lapsista. Juho-isän ja jo mieheksi varttuneen Väinön välille tuli erimielisyyksiä, niinpä Väinö lähti kodistaan Kolarista Petsamoon.  Petsamossa Väinö Gullstén muutti nimensä Paasilinnaksi; nimi suojattiin 1934.

Väinö Paasilinna avioitui Hilda-Maria (Maija) Nivan kanssa. Talvisodan alettua vuonna 1939  Paasilinnat pakenivat Petsamosta Aunus-nimisellä kalastusaluksella Jäämerelle ja sieltä Norjaan. Norjan radio uutisoi pienen poikalapsen, Reinon, syntymisen pakomatkan neljäntenä päivänä 5.12. 1939 Jäämerellä  merimatkalla Narvikiin. - Perheen evakkomatka Petsamosta monen paikkakunnan kautta vuonna 1947 Tervolaan oli monivaiheinen ja pitkä. Tervolan Varejoen kylän Kuikeron korpitila oli Paasilinnojen evakkomatkan kymmenes paikka, Tervolan Varejoen syrjäisin kolkka.

Paasilinnojen tie Petsamosta Tervolaan sekä Varejoen korvesta kansalliseen ja kansainväliseen kuuluisuuteen on ainutlaatuinen kertomus sinnikkyydestä ja suvun lahjakkuudesta.
 

Väinö Paasilinna (aik. Gullstén),s. 30.10.1902 Kolarissa, k. 5.3.1950 Kemissä, toimi poliisikonstaapelina 1928-1939 ja asianajajatehtäviä hoitavana asioitsijana 1940-luvulla. Väinö Gullstén muutti nimensä Paasilinnaksi. -Väinö Paasilinna on vuonna 1934 nimisuojatun Paasilinnojen suvun ensimmäinen nimenkantaja ja kantaisä.

Väinö Paasilinnalle kirjoittaminen oli jo osa ammattia  Petsamossa.  Hän kirjoitteli paljon erilaisia kirjelmiä ja artikkeleita sekä hoiti petsamolaisten asioita. Sota-ajan jälkeen asioitsijan työstä tulikin ammatti.  Perheen isän kirjoittamistyö oli esimerkkinä Paasilinnojen kotipiirissä: kirjoittaminen ja lukeminen ovat olleet itsestään selviä harrastuksia Paasilinnoille.

Petsamolaisten musta kirja  -lentokirjanen [julkaisijana Oulun Kirjateollisuus Oy 1950] on pamfletti, missä Väinö Paasilinna kuvaa petsamolaisten elämää Petsamossa ennen talvisotaa, talvi- ja jatkosodan aikana evakossa, ja sotien jälkeen jälleen evakossa. Vainö Paasilinna oli Petsamon Siirtoväki ry:n perustajajäsen ja toimi sen puheenjohtajana 1945-1950.

LISÄTIETOA: www.reinopaasilinna.fi   > Paasilinnojen suku

< <  Takaisin sivun ylälaitaan

Hilda-Maria 'Maija' Paasilinna  o.s. Niva, s. 15.8.1908 Petsamon Salmijärvellä, k. 1.9.1983 Oulussa. Maija Paasilinnan sukujuuret ovat pohjoismaalaiset: Maijan isä oli Mikko Jaakko Niva, s. 1852 Kittilä Hanhimaa k. 1913 Petsamo Salmijärvi, ja isän isä Mikko Niva eli Hanhivaara syntyi 23.12.1822 Kittilässä ja kuoli 1889 Petsamon Salmijärvellä. Maijan isoisä Mikko Niva oli kuuluisa seppä, mutta vielä tunnetumpi kansanparantajana ja karhunkaatajana. Hän oli suomalaissyntyinen, joka 1870-luvulla  muutti  Kittilän Hanhimaasta Petsamon Salmijärvelle. Maijan äiti oli Frida Eleonora Constantine Lindqvist. Hän oli norjalaissyntyinen, kotoisin Pohjois-Norjan Finnmarkista; sukujuuret ovat kuitenkin ruotsalaisperäiset (Lindqvistit olivat  tulleet Pohjois-Norjaan  Etelä-Ruotsin Skoonesta.).

Väinö Paasilinnan kuoleman (1950) jälkeen Maija Paasilinna joutui huolehtimaan Paasilinnan perheestä Varejoen Kuikerolla. Perheen niukoista rahoista huolimatta Maija Paasilinna eli rohkeasti: tilasi erilaisia lehtiä, osti  kirjallisuutta sekä tuki veljessarjan omakustanteita.  Maija Paasilinnan vaikutus Paasilinnan sisarussarjan kehittymiseen on ollut erittäin merkittävää, ja tämä tuleekin näkyviin Paasilinnan veljesten teoksissa.

<<  Takaisin sivun ylälaitaan
<<  Paasilinnat-aloitussivulle
 

Pasi Paasilinna, s. 1931 Petsamossa k. kesällä 2009 Kittilässä. Käytyään Oulun Klassillisen Lyseon - perheen ainoa ylioppilas - Pasi Paasilinna opiskeli Oulun opettajakorkeakoulussa kansakoulunopettajaksi. Isä toivoi Pasista tuomaria, mutta perheen taloudellisen tilanteen takia suunnitelmat muuttuivat ja Pasista tuli kansakoulunopettaja. Luottamustehtävä toi Pasille myöhemmin herastuomarin arvon.

Pasi Paasilinna on ainoa Paasilinnan veljeksistä, joka ei ole kirjoittanut kirjoja, mutta Pasi Paasilinna on samalla ainoa Paasilinnan veljeksistä, joka on romaanihenkilö. Kirjailija Paavo Rintala otti opiskelijatoverinsa erään romaaninsa romaanihenkilöksi. Pasi Paasilinna on tehnyt elämäntyönsä kansakoulunopettajana ja peruskoulu-uudistuksen jälkeen peruskoulunopettajana ja koulunjohtajana Kittilässä.
 

Salme Paasilinna-Seppälä, s. 1933, auttoi Kemissä työssä ollessaan nuorempia veljiään erilaisissa hankkeissa, muiden muassa myymällä Arton tekemää kuvataidetta ja majoittamalla Reinon, kun hän tuli Kemiin töihin. Salme toimi työnsä ohessa Kemissä iltanäyttelijänä. Myöhemmin hän toimi ammattinäyttelijänä Kemin teatterissa, Kajaanin teatterissa ja Joensuun teatterissa. Viimeiset työvuotensa Salme Paasilinna-Seppälä toimi talousesimiehenä jäänmurtajalaivastossa. - Eläkepäiviään Salme Paasilinna vietti ennen kuolemaansa Helsingissä.

<< Takaisin sivun ylälaitaan
<<  Paasilinnat-aloitussivulle
 

Erno Paasilinna, s.14.3.1935 Petsamossa  k. 30.9.2000 Tampereella . "Itseoppinut on ainoa oppinut" -aforismi elämänohjeenaan kohosi kansakoulu-metsätyömies-kansankorkeakoulu -pohjalta arvostetuksi kansalliskirjailijaksi aforistina, poleemikkona, satiirikkona, yhteiskuntakriitikkona sekä matkakertomusten kirjoittajana. Erno Paasilinna kirjoitti 49 teosta sekä lukemattoman määrän muuta tekstiä.

Kirjailijatyönsä lisäksi Erno Paasilinna toimi Nuoren Voiman Liiton lehden toimitussihteerinä ja samanaikaisesti liiton vt. toiminnanjohtajana, Kaltio ja Pohjoinen  -lehtien päätoimittajana, Arvi A. Karisto Oy:n kotimaisen osaston johtajana. - Viimeiset elinvuotensa Erno Paasilinna asui Tampereella.

Erno Paasilinna oli vuodesta 1975 alkaen kuolemaansa 2000 saakka  Otava-kirjailija. Kirjailijauransa aikana Erno Paasilinna sai kaikki maamme arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot: Kirjallisuuden valtiopalkinnon 1971 ja 1978, WSOY:n tunnustuspalkinnon 1975, Kordelinin säätiön kirjailijapalkinnon 1979, Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon 1979, Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1984, Eino Leinon palkinnon 1984, ensimmäisen Finlandia-palkinnon 1985, Otavan kunniapalkinnon 1988, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon 1993 ja Aleksis Kiven palkinnon 1996. Vuonna 1987 Erno Paasilinna sai valtion 15-vuotistaiteilija-apurahan, ja vuonna 1998 valtion taiteilijaeläkkeen. Erno Paasilinna on saanut valtiovallan huomionosoituksena myös arvostetun Pro Finlandia -mitalin.

Erno Paasilinnan arvostuksesta kirjailijana kertoo se, että Erno Paasilinnan esseekokoelma Yksinäisyys ja uhma oli Yle Radio 1:n nettisivuilla marraskuussa 2003 järjestetyn äänestyksen mukaan vuosien 1985-2002 paras Finlandia-palkintokirja.

Veitsenterävillä aforismeillaan ja lausunnoillaan Erno Paasilinna sai älykön maineen, ja hänet luettiinkin viimeisinä elinvuosinaan valtakunnan 10 arvostetuimman älykön joukkoon.

Erno Paasilinna oli oikeudenmukainen, vahva ja voimakas persoona, joka pelkäämättä mitään käsitteli "pienen ihmisen asioita" ja erilaisia epäkohtia. Hän näki ongelmien syyt sekä sen, miten jokin tietty tilanne tulee kehittymään.

LISÄTIETOA:  www.otava.fi > yleinen kirjallisuus > kotimainen kirjallisuus > kirjailijat > Paasilinna Erno
www.tampere.fi/kirjasto/paasilin.htm
Tervolan kirjasto/Paasilinna-kokoelma/Erno Paasilinna    Klikkaa: Paasilinna-kokoelma > Erno Paasilinna.

<<  Takaisin sivun ylälaitaan
<<  Paasilinnat-aloitussivulle
 

Reino Paasilinna, s. 5.12.1939, Aunus-laivassa Jäämerellä Norjan rannikkoalueella syntyneen ja nuoruudessaan Tervolassa ja Kemissä erilaisia ruumiillisia töitä tehneen maailmankansalaisen ja eurovaikuttajan opintoura eteni kansakoulupohjalta kirje- ja kerho-opintojen jälkeen Lapin kansankorkeakouluun  ja sieltä monien elämänvaiheiden jälkeen akateemisiin tutkintoihin: yhteiskuntatieteen maisteri 1974, yhteiskuntatieteen lisensiaatti 1989 ja yhteiskuntatieteen tohtori 1995.

Reino Paasilinna on tullut tunnetuksi TV-toimittajana ja yleisradion pääjohtajana sekä myöhemmin diplomaattina, kansanedustajana ja EU-parlamentaarikkona. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ansiokkaat kansainväliset luottamustehtävät sekä se, että Reino Paasilinna on ollut jo pitkään suosittu luennoitsija ja puhuja eri puolilla maailmaa.

Suomen televisiotoiminnan alkuvuosina TV-toimittaja Reino Paasilinna tuli 1961-1974  maankuuluksi dokumenttielokuvillaan, TV-reportaaseillaan ja TV-ohjelmillaan. Samanaikaisesti hän toimi vuosina 1967-1969 Radio- ja tv-toimittajaliiton puheenjohtajana.

Yleisradiosta Reino Paasilinna siirtyi  ulkoministeriön diplomaattitehtäviin 1974-1983. Hän toimi ensin lehdistösihteerinä Moskovassa ja sitten lehdistöneuvoksena Washingtonissa. Diplomaattitehtäviensä jälkeen Reino Paasilinna toimi  kansanedustajana 1983-1989, Yleisradion  pääjohtajana 1990-1994, kansanedustajana 1995-1996. Vuosina 1996-2009 Reino Paasilinna toimi  Euroopan parlamentissa europarlamentaarikkona. - Reino Paasilinna asuu Helsingissä.

Reino Paasilinna on kansainvälisesti erittäin arvostettu. Tämä näkyy mm. EU-tehtävissä: Reino Paasilinna on työskennellyt EU-valiokuntatyöskentelyssä mm. seuraavien asiakokonaisuuksien parissa: ulkomaankauppa, teollisuus, tutkimus, energia, tietoyhteiskunta sekä ulkoasiat, ihmisoikeudet, yhteinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka. Reino Paasilinna on toiminut EU-parlamentissa mm. Venäjä-valtuuskunnan varapuheenjohtajana, globaalisaatioryhmän varapuheenjohtajana, informaatioalan puitedirektiivin ym. hankkeiden  valmistelijana, Tshetshenia-valtuuskunnan puheenjohtajana sekä  eEurope 2005 toimintaohjelman laatijana. Vuonna 2004 työnsä aloittaneessa EU-parlamentissa Reino Paasilinna toimii EU:n teollisuus-, tutkimus- ja energia- ja informaatioyhteiskuntavaliokunnan (ITRE) jäsenenä ja sen sd-ryhmän puheenjohtajana eli koordinaattorina [sd-ryhmä on EU:n toiseksi vaikutusvaltaisin ryhmä]. EU-valiokunnan koordinaattori vastaa ryhmänsä poliittisesta linjanvedosta, valitsee lait ja jakaa valmistelutyöt sekä johtaa ryhmänsä äänestystä eri lakiteksteistä. Teollisuusvaliokunnalle kuuluvat teollisuus-, tietoyhteiskunta-, energia- ja tutkimuskysymykset.

Reino Paasilinna on kirjoittanut/toimittanut Suomessa 10 teosta (6/2004). Tohtorin väitöskirja eli väitöskirjatutkimus valmistui vuonna 1995. Reino Paasilinna on myös kirjoittanut artikkeleita eri teoksiin ja julkaisuihin Suomessa ja muualla maailmassa. Viimeisimmät Suomessa ilmestyneet teokset ovat  "Euroopan elektroninen vallankumous ja Suomen uho" (2001) ja aforismikokoelma  "Eespäin Euroopassa: matkalaukkudemokraatin mietelmiä" (2004). Reino Paasilinna on tehnyt suuren määrän TV-dokumenttielokuvia, TV-reportaaseja ja muita TV-ohjelmia, joista monet ovat käsikirjoituspituudeltaan kirjan mittaisia.

Reino Paasilinna on toiminut huomattavissa kansainvälisissä luottamustehtävissä: Euroopan Yleisradioliiton EBUn hallintoneuvoston jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1990-94, Kansainvälisen radio- ja TV-liiton OIRTn varapuheenjohtajana ja yhdentämiskomitean puheenjohtaajna 1991-92, Euronewsin hallintoneuvoston puheenjohtajana 1992-1994 sekä Helsingin yliopiston neuvottelukunnan jäsenä 1991-94. Reino Paasilinna on myös Minnesotan yliopiston neuvoa antavan komitean jäsen (1991-) ja Venäjän yhteiskuntatieteellisen akatemian jäsen (1998-).

Ansioistaan Reino Paasilinna on saanut Jussi-patsaan 1965, Valtion palkinnon 1972 ja 1975, Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1973 ja  Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkin 1995.

LISÄTIETOA: www.reinopaasilinna.fi
Tervolan kirjasto/Paasilinna-kokoelma/Reino Paasilinna    Klikkaa: Paasilinna-kokoelma > Reino Paasilinna.

<<  Takaisin sivun ylälaitaan
<<  Paasilinnat-aloitussivulle
 

Arto Paasilinna, s. 20.4.1942 Kittilässä, humoristi, joka kohosi 1990-luvulla "painosten kuninkaaksi" ja 2000-luvun vaihteessa  maailmankuuluksi kirjailijaksi. Arto Paasilinna on toiminut mm. Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtajana ja Nuori Voima  -lehden päätoimittajana sekä eri sanoma- ja aikauslehdissä toimittajana ja päätoimittajana. Arto Paasilinna on ollut vapaana kirjailijana vuodesta 1975, ja vuodesta 1977 hän on ollut WSOY-kirjailija. - Arto Paasilinna asuu Espoossa, Helsingin naapurikaupungissa.

Arto Paasilinna on suosittu kirjailija Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa. Tällä hetkellä Arto Paasilinna on myydyin suomalainen kirjailija Ruotsissa ja muualla maailmassa. Arto Paasilinna on myös Suomen elossa olevista kirjailijoista kansainvälisin, ja hän on Suomen kymmenen käännetyimmän kirjailijan joukossa kautta aikojen. Arto Paasilinna on kirjoittanut (1/2010)  37 romaania ja 11 tietokirjaa  -  kuvatietoteoksia (mm. Sauna-teos neljälle kielelle) ja  historiateoksia, mm. Hankien tarinoita (1998) ja Sadan vuoden savotta (2003). Käännöksiä on jo yli 100, eli vain Kalevalaa ja Mika Valtarin teoksia on käännetty enemmän. Käännösten määrä on kasvanut nopeasti: 1999 käännöskieliä oli 16, 2004 käännöskieliä on jo 40.  Kirjoja on ostettu liki 10 miljoonaa nidettä, eli Arto Paasilinnan kirjojen lukijamäärä ympäri maailman on kymmeniä miljoonia.

Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis-humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa-alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky-yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.

Arto Paasilinna on saanut paljon arvostettuja palkintoja ja huomionosoituksia: Weilin+Göösin kirjailijapalkinnot 1975 ja 1976, Jussi-patsaan Jäniksen vuosi -elokuvakäsikirjoituksesta 1978,  Kirjaviisas-veistoksen 1988, ranskalaisen Air Inter -kirjallisuuspalkinnon 1989 teoksesta Jäniksen vuosi, italialaisen Giuseppe Acerbi -kirjallisuuspalkinnon 1994, Pro Finlandia -mitalin 1993 ja  WSOY:n tunnustustuspalkinnon 1993. Vuonna 1983 Arto Paasilinna voitti valtakunnallisen keksintökilpailun pääpalkinnon. Vuonna 1993 Arto Paasilinna valittiin  vuoden espoolaiseksi ja vuonna 1999 Koivu ja tähti -henkilöksi.  Vuonna 1999 perustettiin Arto Paasilinnan Seura ry.

Toimittaja-kirjailija Eino Leino on tehnyt Arto Paasilinnasta elämäkertateoksen:  Lentojätkä. Arto Paasilinnan elämä. Teos ilmestyi huhtikuussa 2002 - sopivasti ennen kirjailijan 60-vuotispäivää 20.4.2002. Kirjailijan itsensä kirjoittama elämäkerta Yhdeksän unelmaa ilmestyi elokuussa 2002. Omassa elämäkertateoksessaan Arto Paasilinna kertoo mieleensä jääneistä yhdeksästä rakennushankkeestaan. Samalla hän käsittelee elämänsä vaiheita ja kirjailijantyöhönsä vaikuttaneita asioita.

Ronkoteos - lentävä kirvesmies (10/2002) pohjautuu vuonna 1996 ilmestyneeseen romaaniin Lentävä kirvesmies. Ronkoteos syntyi kahden mestarin yhteistyönä. Kirjailija Arto Paasilinna ja sarjakuvataiteilija Hannu Lukkarinen tekivät kolmen vuoden "projektissaan" 196-sivuisen jättisarjakuvaromaanin.

Vuonna 2003 Arto Paasilinnalta valmistui kaksi teosta: Liikemies Liljeroosin ilmalaivat ja Sadan vuoden savotta (8/2003). Liikemies Liljeroosin ilmalaivat -kirjassa on tyypillinen artopaasilinnamainen juoni ja tausta-aineisto.  Sadan vuoden savotta -teos kuvaa suomalaista metsätyötä ja sen tekijöitä - savottajätkiä -  1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin. Kirja täydentää "lentojätkänäkin" toimineen kirjailija Arto Paasilinnan tietoteossarjaa. Kirjan  kuvituksen on tehnyt taiteilija Raimo Sallinen, joten Sadan vuoden savotta -kirjaa voi luonnehtia tieto- ja taideteokseksi sekä lukuelämykseksi että lahjakirjaksi. Yhteistyö Raimo Sallisen kanssa jatkui, kun vuonna 2008 ilmestyi teos Suomalaiset kulkupelit.

Vuonna 2004 Arto Paasilinnalta ilmestyi hänen 32. romaaninsa Tohelo suojelusenkeli. Kirja on yllättäväkäänteinen, enkeliaihepiiriä ja -näkökulmia käsittelevä huumoriromaani, missä suojelusenkeli on ensimmäistä kertaa suomalaisen romaanin päähenkilö. 

Romaani ja vuosi -tahti on jatkunut vuoteen 2009 saakka: Suomalainen kärsäkirja (2005), Kylmät hermot, kuuma veri (2006), Rietas rukousmylly (2007), Neitosten karkuretki (2008) ja Elävänä omissa hautajaisissa (2009). Kirjoitettuaan 37. romaaninsa Arto Paasilinna sairastui kesällä 2009, ja syksyllä 2009 hän sairastui vakavasti saatuaan aivoinfarktin. 

Arto Paasilinnan romaanit ovat olleet kustantajalle [WSOY] myyntimenestyksiä - joka vuosi kotimaisen kaunokirjallisuuden myydyimpiä kirjoja. 

LISÄTIETOA: www.artopaasilinnanseura.fi
www.wsoy.fi  > kirjailijagalleria > kirjailijat > Paasilinna Arto
Tervolan kirjasto/Paasilinna-kokoelma/Arto Paasilinna    Klikkaa: Paasilinna-kokoelma > Arto Paasilinna.
 

<<  Takaisin sivun ylälaitaan
<<  Paasilinnat-aloitussivulle

 
Sirpa Paasilinna-Schlagenwarth, s. 1945, Arton koulumatkatarinoiden innokas kuuntelija, koulutukseltaan kauppateknikko ja akryylimaalari. Sirpa Paasilinna on työskennellyt  muiden muassa koulutussihteerinä Markkinointi-instituutissa Helsingissä.  - Avioiduttuaan vuonna 1989 Sirpa Paasilinna muutti Sveitsiin, missä on tehnyt uraa kuvataiteilijana.

Sirpa Paasilinna on opiskellut maalaustaidetta Sveitsissä, ja hänen maalaustöitään  on ollut useissa näyttelyissä. Sirpa Paasilinna on erikoistunut akryylimaalauksiin aiheina eläinaiheet, potretit, Suomen Lappi ja Sveitsin Alpit. Myös erilaiset kulissimaalaukset ovat olleet viime vuosina tilaustyökohteina.
 

 
Mauri Paasilinna, s. 7.2.1947 Iissä, nuorin Paasilinna-sisarussarjasta, oli Arto-veljen koulumatkakaveri ja samalla Arto-tarinoiden innokas kuuntelija. Veljiensä Ernon, Reinon ja Arton esimerkin mukaisesti Mauri Paasilinna oli ensin metsätyömiehenä ja sen jälkeen oli vuorossa Rovaniemi ja kansankorkeakouluopinnot. Kansankorkeakoulun jälkeen Mauri Paasilinna jatkoi opiskeluaan Tampereen yliopistossa suorittaen sosionomin tutkinnon.

Mauri Paasilinnasta tuli kirjailija vasta myöhemmällä iällä, virkamiesuransa jälkeen. Aiheina Mauri Paasilinnan kirjoissa ovat yleensä Lapin tarinat ja luonto. Kirjoissaan Mauri Paasilinna yleensä kuvaa tavallisia ihmisiä ja heidän ponnistelujaan kohti parempaa. Kirjojen henkilöt joutuvat yleensä tunnustamaan kykyjensä rajallisuuden sekä sen, miten haaveet kohtaavat todellisuuden. Kirjailijana Mauri Paasilinna on erikoistunut novelleihin, lyhytmuotoiseen proosaan. Mauri Paasilinna on kirjoittanut 14 teosta (1/2010). Vuodesta 2000 alkaen Mauri Paasilinna on ollut Gummerus-kirjailija. - Mauri Paasilinna asuu Tampereella.

Kirjailijaksi ryhdyttyään Mauri Paasilinna on ollut tuottelias kirjailija: Lapinhullu ja muita tarinoita (1997), On ilmoja pidellyt (1998), Jo vain (1999), Sääsket (2000), Synnynnäisiä liikemiehiä (2000), Valkoinen peura (2001), Kivijumalat (2002), Sotamorsian (2004), Korpivaellus (2005), Vihkiloma (2006), Jäämerentie (2007), Kylmän sodan kauppamiehet (2008), Roihankorpi (2009).

Sotamorsian-romaanissaan Mauri Paasilinna aloittaa lähihistoriaan sijoittuvan romaanisarjansa. "Sotamorsian" kuvaa Rovaniemelle jatkosodan aikana majoittuneita saksalaisia ja heidän suhdettaan paikallisväestöön. "Roihankorpi" on fiktiivinen "muisteludokumentti" sota-ajan jälkeen Petsamosta [Lounais-Lappiin] Tervolan Varejoen korpeen tulleiden evakkoajasta ja Paasilinna-perheen elämästä.

Mauri Paasilinna oli pitkään vanhempien kirjailijaveljiensä varjossa. Viimevuosina sekä kirjailija [Mauri Paasilinna] että hänen kirjansa ovat saaneet kirja-arvostelijoilta ja lukijoilta myönteistä huomiota - "uusin Paasilinna".

LISÄTIETOA: www.gummerus.fi/kirjailijahaku  >>  Paasilinna Mauri
Tervolan kirjasto/Paasilinna-kokoelma/Mauri Paasilinna    Klikkaa: Paasilinna-kokoelma > Mauri Paasilinna

<<  Takaisin sivun ylälaitaan
<<  Paasilinnat-aloitussivulle