TÖRMÄVAARAN KIVIKYLÄ

Kivikylä | Kivikauden elämää | Hyljestäjien Tervola | Lisää esihistoriasta | Kartta | Tervola

TERVOLAN TÖRMÄVAARAN KIVIKAUTINEN ASUINALUE

Törmävaara paljastui kivikkoisena luotona Litorinameren aalloista yli 8000 vuotta sitten. Maannousun seurauksena yhä uusia rantaterasseja kohosi näkyviin tarjoten kivikauden asukkaille oivallisen asuinympäristön. Hyisen ulapan tyrskyiltä suojainen luoteiskolkka ja pohjoisrinne oli pääosin hienohiekkaista karukkokangasta. Rantavaiheiden noin 65−42 m mpy. asuinkäyttö jatkui noin 2000 vuotta (4150−2100 calBC). Asutusta saattoi olla jopa 30 sukupolven ajan.

Törmävaarasta on kartoitettu 303 kivikauden asumuspohjaksi määriteltyä painannetta sekä parisataa pienempää liesi-, jäte- tai varastokuoppaa. Asuinpaikka-alueen kokonaispituus on noin 2,7 km. Museoviraston vuosina 1972, 1979−1987 tekemissä kaivauksissa tutkittiin erityisesti laajaa tyypillisen kampakeramiikan asuinpaikkaa (noin 63 m mpy.) nykyisen ortodoksisen kappelin läheisyydessä sekä Varejoen koulun viereisen törmän (noin 52 m mpy.) reunalla olleita kivikauden loppupuolen asumuspohjia. Törmävaaran kodansijoista on 15 tutkittu kokonaan tai puoliksi.

Vallin rajaaman asumuspainanteen sisämitat ovat keskimäärin 7,5 x 5,8 m, syvyys 44 cm ja varsinainen lattia-ala noin 22 m2. Asumuspohjan keskellä on liesiala ja toisinaan sen yhdessä tai molemmissa päissä erottuu alkuaan katetun ovikäytävän syvennys. Kaivauksissa on toisinaan löydetty jälkiä vesikaton eristeenä käytetystä tuohesta ja tukipaaluista. Asumuksen suorakaiteinen muoto viittaa keskiharjalliseen ja viistosti maavalliin tuettuun kattorakenteeseen. Tuohen lisäksi katon päälle lienee laitettu kenttäturvetta.

Yhdessä muinaisrannan myötäisessä rivissä on tavallisesti 8−10 kodansijaa, jotka näyttävät muodostaneen kivikautisen "talvikylän". Samanaikaisesti painannerivejä saattoi olla 3−5 kpl. Mikäli yhteen kotaan majoittui kuuden hengen suuruinen perhe, olisi yhdessä kylässä asustellut noin 48−60 henkilöä. Nuoremman kivikauden Kemijokisuulla lienee ollut väestöä ainakin 150−230 henkilöä. He olivat todennäköisesti samaa suomalais-ugrilaista lähtöä, kuin silloinen väestö Etelä-Suomessa.

Törmävaaran ja Tervolan kivikauden asutuksen perustana näyttää olleen kevättalven hylkeenpyynti sekä alkukesän nousukalan ja muuttolintujen saalistus. Törmävaaran kaivauslöytöjen luuaineistosta noin 90 % on tunnistettu hylkeenluiksi (pääosin norppaa). Aineiston ja ajoitusten yhtäläisyyksistä on pääteltävissä, että Tervolan hylkeenpyytäjät asuttivat vuotuiskierron eri vaiheissa myös nykyisen Rovaniemen aluetta. Vastaavia kohteita on tutkittu mm. Muurolassa, Niskanperällä, Kolpeneella ja Saarenkylässä.

Törmävaaran asukkaat harjoittivat vaihtokauppaa monille eri tahoille. Kuuluisin esine on Kölin punaliuskeesta valmistettu hirvenpääkahvainen tikari, joka löytyi Varejoen koulun viereiseltä sorakuopalta vuonna 1946. Norlannin suunnalta kulkeutui Ala-Kemijoen asuinpaikoille paljon punaliuskeisia veitsiä, nuolen- ja keihäänkärkiä. Itämeren etelärannikolta välittyi meripihkahelmiä ja -nappeja, Vienanmeren itäpuolelta itäistä piikiveä ja Itä-Suomesta saviastioiden sidosaineeksi asbestia. Kivikauden kiertäviä kauppiaita kiinnostivat ainakin paikallinen, suuriin kivityökaluihin käytetty liuske sekä hylkeenpyynnin tuotokset, nahka ja traani. Maaperän happamuuden vuoksi valtaosa orgaanisista valmisteista on maatunut jäljettömiin.

Tekstit: Hannu Kotivuori, Lapin maakuntamuseo

Törmävaaran kivikautinen asuinalue on muinaismuistolain (295/63) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.

Alueelle rakennetut majat ovat huomattavasti kivikauden asumuksia järeämpiä, nykyaikaan sovitettuja kokoontumistiloja, jotka tavoittelevat muinaisajan asumistapaa.

Törmävaaran kivikylä tarjoaa tilauksesta:

Opastuskierros kivikautiseen kylään

Varejoen kylän historian esittely ja kyläkierros

Majoitus kivikylän tuntumassa (retkimajoitus)

Lapin kaste

Heimokäräjät näytelmä ( tilaukset kuukautta aiemmin)

Elämää kivikylässä näytelmä ( tilaukset kuukautta aiemmin)

Kahvi ja ruokatarjoilu

Kyläkoulun käyttö kokouksien pitämiseen

Juhlatilaisuudet kivikylässä

Kivikautisten esineiden valmistaminen ohjaajan avulla

Ruokailu- ja kahvitilaukset varattava/peruttava viimeistään 7 vrk ennen saapumista

Tilaukset ja varaukset:

Varejoen kyläyhdistys ry

varejoen.kylayhdistys@luukku.com

040-7769691


Kivikylä \| Kivikauden elämää \| Hyljestäjien Tervola \| Lisää esihistoriasta \| Kartta \| Tervola
TERVOLAN TÖRMÄVAARAN KIVIKAUTINEN ASUINALUE Törmävaara paljastui kivikkoisena luotona Litorinameren aalloista yli 8000 vuotta sitten. Maannousun seurauksena yhä uusia rantaterasseja kohosi näkyviin tarjoten kivikauden asukkaille oivallisen asuinympäristön. Hyisen ulapan tyrskyiltä suojainen luoteiskolkka ja pohjoisrinne oli pääosin hienohiekkaista karukkokangasta. Rantavaiheiden noin 65−42 m mpy. asuinkäyttö jatkui noin 2000 vuotta (4150−2100 calBC). Asutusta saattoi olla jopa 30 sukupolven ajan. Törmävaarasta on kartoitettu 303 kivikauden asumuspohjaksi määriteltyä painannetta sekä parisataa pienempää liesi-, jäte- tai varastokuoppaa. Asuinpaikka-alueen kokonaispituus on noin 2,7 km. Museoviraston vuosina 1972, 1979−1987 tekemissä kaivauksissa tutkittiin erityisesti laajaa tyypillisen kampakeramiikan asuinpaikkaa (noin 63 m mpy.) nykyisen ortodoksisen kappelin läheisyydessä sekä Varejoen koulun viereisen törmän (noin 52 m mpy.) reunalla olleita kivikauden loppupuolen asumuspohjia. Törmävaaran kodansijoista on 15 tutkittu kokonaan tai puoliksi. Vallin rajaaman asumuspainanteen sisämitat ovat keskimäärin 7,5 x 5,8 m, syvyys 44 cm ja varsinainen lattia-ala noin 22 m2. Asumuspohjan keskellä on liesiala ja toisinaan sen yhdessä tai molemmissa päissä erottuu alkuaan katetun ovikäytävän syvennys. Kaivauksissa on toisinaan löydetty jälkiä vesikaton eristeenä käytetystä tuohesta ja tukipaaluista. Asumuksen suorakaiteinen muoto viittaa keskiharjalliseen ja viistosti maavalliin tuettuun kattorakenteeseen. Tuohen lisäksi katon päälle lienee laitettu kenttäturvetta. Yhdessä muinaisrannan myötäisessä rivissä on tavallisesti 8−10 kodansijaa, jotka näyttävät muodostaneen kivikautisen "talvikylän". Samanaikaisesti painannerivejä saattoi olla 3−5 kpl. Mikäli yhteen kotaan majoittui kuuden hengen suuruinen perhe, olisi yhdessä kylässä asustellut noin 48−60 henkilöä. Nuoremman kivikauden Kemijokisuulla lienee ollut väestöä ainakin 150−230 henkilöä. He olivat todennäköisesti samaa suomalais-ugrilaista lähtöä, kuin silloinen väestö Etelä-Suomessa. Törmävaaran ja Tervolan kivikauden asutuksen perustana näyttää olleen kevättalven hylkeenpyynti sekä alkukesän nousukalan ja muuttolintujen saalistus. Törmävaaran kaivauslöytöjen luuaineistosta noin 90 % on tunnistettu hylkeenluiksi (pääosin norppaa). Aineiston ja ajoitusten yhtäläisyyksistä on pääteltävissä, että Tervolan hylkeenpyytäjät asuttivat vuotuiskierron eri vaiheissa myös nykyisen Rovaniemen aluetta. Vastaavia kohteita on tutkittu mm. Muurolassa, Niskanperällä, Kolpeneella ja Saarenkylässä. Törmävaaran asukkaat harjoittivat vaihtokauppaa monille eri tahoille. Kuuluisin esine on Kölin punaliuskeesta valmistettu hirvenpääkahvainen tikari, joka löytyi Varejoen koulun viereiseltä sorakuopalta vuonna 1946. Norlannin suunnalta kulkeutui Ala-Kemijoen asuinpaikoille paljon punaliuskeisia veitsiä, nuolen- ja keihäänkärkiä. Itämeren etelärannikolta välittyi meripihkahelmiä ja -nappeja, Vienanmeren itäpuolelta itäistä piikiveä ja Itä-Suomesta saviastioiden sidosaineeksi asbestia. Kivikauden kiertäviä kauppiaita kiinnostivat ainakin paikallinen, suuriin kivityökaluihin käytetty liuske sekä hylkeenpyynnin tuotokset, nahka ja traani. Maaperän happamuuden vuoksi valtaosa orgaanisista valmisteista on maatunut jäljettömiin. Tekstit: Hannu Kotivuori, Lapin maakuntamuseo Törmävaaran kivikautinen asuinalue on muinaismuistolain (295/63) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty. Alueelle rakennetut majat ovat huomattavasti kivikauden asumuksia järeämpiä, nykyaikaan sovitettuja kokoontumistiloja, jotka tavoittelevat muinaisajan asumistapaa.